Richie Sage

 
Richie ‘Rick’ Joseph Sage
03-19-1990 @ Fort Wayne, Indiana, USA

Lives in Denver, Colorado with his older brother and his wife. Used to live around New York, Austin and San Francisco but never settled down for long.

Straight, single & happily divorced (since -14). Two kids, 6 yo boy Nash Jameson (-11) and a 4 yo girl Cali Sidney (-13). Both live in San Francisco with their mom Reagan Hart.

Family includes brothers Bryce and Sam and parents Mike and Vera Stanton. Visits his parents’ house once or twice a year but is very bad at keeping in touch. Closer with his brothers. Changed his last name from Stanton to Sage after leaving home at 18.

Used to be a song writer & published author but kinda fucked that up. No formal education after high school.

FC Pete Wentz

. . .

We’re all alone in your house of panic and all the things that you love make you manic

Richie Joseph Sage syntyi perhe Stantonin kolmesta pojasta keskimmäisenä Fort Waynessa, Indianassa. Hän oli vaalea, nauravainen ja sporttinen lapsi. Luokan vitsiniekka, valopilleri ja hyväntahtoinen häirikkö, jolla oli vilkas mielikuvitus, valtava sanavarasto ja luonnollinen taipumus kiertää ihmiset pikkusormensa ympärillä.

Pienen vaatepesulaketjun omistava perhe tuli aina hyvin toimeen noin taloudellisesti, mutta vanhemmilla riitti töitä siinä määrin, että lapset saivat elää elämäänsä hyvinkin vapaasti. Kotona noudatettiin hyvin pitkälti vapaan kasvatuksen ideologiaa, mikä tuntui aika pitkään toimivankin. Kaikki kolme lasta pysyivät hyvin pitkään hyvin tyytyväisinä, kunhan saivat juoksennella pallokentällä ja hengailla kavereiden kanssa.

Erityisesti urheilu tuntui pitävän kaikki pojat kaidalla tiellä. Bryce pelasi lähinnä baseballia, Sam milloin mitäkin ja Richie amerikkalaista jalkapalloa. Hän oli hyvin pienikokoinen, mutta myös ihan älyttömän nopea, joten pärjäsi hyvin roolissaan wide receiverinä ja punt returnerina. Vaikutti high schoolin alkuaikoina ajoittain pahan luokan meatheadilta, mutta samalla oli myös äärettömän taiteellinen – joskin piti sen hyvin salassa. Kotona oli valtava vinyylikokoelma, vanha, isoisältä saatu kitara ja nippu vihkoja, jotka oltiin kirjoiteltu täyteen lyriikoita. Fiksuna Richie kuitenkin ajatteli, että kannatti satsata urheiluun ennemmin kun taiteellisiin, typeriin harrastuksiin. Hän ei havitellut mitään ammattiuraa, mutta toivoi saavansa futiksen kautta edes stipendin johonkin korkeakouluun.

Korkeakoulu-unelmat romuttuivat aikalailla samaa aikaa, kun hän rajun taklauksen yhteydessä hajotti olkapäästään oikeastaan kaiken, mitä hajottaa saattoi. Pelaaminen jäi siihen. Kun Richie palasi kouluun, hän jäi nopeasti ulkopuolelle entisestä kaveripiiristään, joka muodostui vain urheilijoista. Uutta seuraa löydettiin tupakkapaikalta katsomon alta, ja vuoden päästä koko poikaa ei olisi enää tunnistanut samaksi ihmiseksi. Hiukset oltiin värjätty mustaksi, iholta löytyi mustetta ja päältä joku bändibadgeilla täytetty nahkarotsi. Poltettiin, juotiin ja juhlittiin, angstattiin punkin ja metallin tahtiin ja ihannointiin rokkitähtiä, Iggy Popia ja Nikki Sixxiä. Ei ollut mikään yllätys, että jossain vaiheessa kamakin alkoi kiertää.

Ehkä kiitos huonon seuran, ehkä kiitos huonojen elämänvalintojen, Richie päätyi mokaamaan viimeisen high school vuotensa ihan täysin. Valmistujaispäivänään hän seisoi kanssaluokkalaisten keskellä silmät selällään, kamapäissään ja ilman mitään tietoa siitä, mitä tapahtui. Vanhemmat eivät olleet ylpeitä. Korkeakoulupaikka jäi odotetusti saamatta, mutta ei haitannut: hän sai oikein kunnon älynväläyksen ja lähti indiebändin kanssa kiertueelle, vanhempien protesteista huolimatta. Koska Richie oli edelleen pääasiassa ihan älyttömän hyvää seuraa, hän pääsi kuvioihin helposti sisälle, poimi pikkuduuneja sieltä ja täältä ja autteli missä pystyi. Taiteellisia lahjoja kanavoitiin kirjoittamiseen ja soittamiseen, tekstit menivät kaupaksi ja verkostot vain laajenivat ja laajenivat. Samalla hän heräsi viitenä peräkkäisenä aamuna siihen, että oksensi sisuksiaan ulos, vain voidakseen jatkaa siitä mihin jäi edellisenä iltana. Hän oli aina sellainen juoppo ja narkkari, jolla asiat näyttivät olevan päällisin puolin suhteellisen hyvin. Saattoi olla päivällä hauska ja hurmaava, ja pari tuntia myöhemmin istui yksin kotona ja ampui kaiuttimiaan haulikolla, kun kuvitteli jonkun murtautuvan asuntoon.

Richie oli rundilla yhden kovassa nousussa olevan metalcorebändin kanssa (jonka laulajan kanssa oli todella hyvää pataa), kun tutustui takahuoneella avustavaan kiertuemanageriin, Reagan Hartiin. Se oli ihan käsittämättömän kaunis, nuori ja menestynyt, ja siihen rakastuttiin ihan suinpäin ja saman tien. Naimisiin mentiin kuukausi tapaamisesta ja viikko myöhemmin Reagan teki positiivisen raskaustestin. Musiikkibisneksestä irtauduttiin ja yhteinen asunto hankittiin San Franciscosta vasta, kun lapsi oli jo maailmassa – pieni poika, joka nimettiin Nash Jamesoniksi. Richie paransi hetkellisesti tapansa, ainakin näennäisesti, kirjoitti pari kirjaa (mm. 50 songs to kill yourself to) ja yritti asettua aloilleen. Piriä, alkoholia, nappeja ja lopulta mitä tahansa muutakin kului edelleen ihan valtavia määriä. Teennäinen rokkitähtielämä tuntui päivä päivältä tympeämmältä, mutta ei siitä osattu enää luopuakaan. Vieroitusoireita ei jaksettu, selvyyttä vielä vähemmän. Nash ei koskaan altistunut aallonpohjille, mutta vaimo ikuisti kaikki pahimmatkin hetket, haki milloin poliisilaitokselta ja milloin sairaalasta, kuskasi vieroitukseen ja yritti tukea parhaansa mukaan.

Reagan katsoi pelleilyä sivusta siihen asti, että pari vuotta myöhemmin sai toisenkin lapsen, Cali Sidneyksi nimetyn tytön. Richie sai sen myötä häädön omasta kodistaan 24 vuotiaana. Avioeropaperit tulivat perässä. Parisuhteen päättyminen ei sinänsä ollut mikään katastrofi, koska rakkaus oli kuollut jo aikoja sitten, mutta muuten elämä ei oikein hymyillyt. Asunnosta ei oltaisi haluttu luopua, perheestä vielä vähemmän. Hän kävi vieroituksessa saadakseen oikeuden valvottuihin vierailuihin, ja selvää linjaa onnistuttiinkin pitämään ihan hyvin, ainakin jonkun aikaa.

Sen päivän jälkeen Richie on ollut pitkälti omillaan, välillä vieroituksessa, välillä puhtaasti selvänä ja välillä vain rehellisen paskana. Asuinpaikka on vaihdellut usein ja kaikenlaisia töitä on kokeiltu, mutta maailmasta ei vain ole löydetty omaa paikkaa. Yrittää edelleen sitkeästi saada asiat kuntoon, jos ei muuten niin voidakseen nähdä lapsiaan, mutta ei vain tunnu saavan normaalista elämästä otetta. Addiktio on edelleen hyvin läsnä.

 
We were so independent, so high on ill intentions,
We would explode in fury. We were too scared to worry, anyway.
An early sign, we should have had a better plan, but we were young.

Richie on edelleen pohjimmiltaan se sama herkkä ja iloinen poika, jolle on helppo puhua ja joka on aina ensimmäisenä esittelemässä leveää hymyä ja lohduttamassa muita. Hän on sanavalmis, kohtelias ja yllättävän fiksu, kiinnostunut kaikesta ja kaikista. Puhuu täydellisen sujuvasti urheilusta siinä missä hallituksen päätöksistäkin, opiskelee historiaa ihan muuten vain, nauttii vanhoista elokuvista ja pysyy aina perillä uusimmista uutisista, muutenkin kun vain otsikkotasolla. Taivaanrannanmaalari, jota on siunattu hyvällä määrällä kylmää järkeä.

Kun miehen kanssa viettää aikaa, hänestä ei ikinä uskoisi, että takana on alkoholismia, päihdeongelmaa ja avioeroa. On erittäin hyvä peittelemään ongelmiaan ja näyttämään sellaista täydellistä, onnellista rintamaa, jonka taakse ei edes tajua kurkkia. Itsekseen miettii ihan liikaa mitä muut ajattelevat ja kantaa loukkauksia mukanaan pitkään ja hartaasti.

Erinomainen valehtelija ja tarinankertoja. Voi väittää ihan mitä tahansa silmät kirkkaana, eikä kukaan yleensä tajua kyseenalaistaa sanomisia. Richie vaikuttaa helposti vain menestyneeltä ja hurmaavalta, ja juuri sellaisen kuvan hän haluaa itsestään antaakin.

Kaikki tämä unohtuu nopeasti, kun systeemissä on yhtään alkoholia – humalassa mies on ilkeä, äkkipikainen ja hävytön, ihan vain että voi taas seuraavana aamuna pyydellä turhaan anteeksi. Itsekontrolli tuntuu olevan täysin nollassa eikä ole mikään salaisuus, että hän on aina ensimmäisenä pakoilemassa todellisuutta. Osaa käsitellä selvänä iloja ja suruja, mutta ei mitään siltä väliltä – harmaa arki on se, minkä keskellä palataan kerta toisen jälkeen vanhoille tavoille.

Richie rakastaa perhettään ja lapsiaan yli kaiken, vaikka se onkin helppo unohtaa kun mokailuja seuraa lähietäisyydeltä. Läheiset pitävät häntä vain itsekkäänä, toivottomana fuck uppina, joka on saanut kaiken ja heittänyt sen pois. Tarvitsisi ehkä tukea ja ymmärrystä, tai ehkä kovaa kuria. Kukaan ei oikein tiedä, ei Richie itsekään. On pohjimmiltaan kuitenkin äärettömän onneton, epätoivoinen ja hukassa, joten jotain pitäisi tapahtua.

 

 
I’m driving down Sunset Boulevard, Sex Pistols on the radio in my car
And I must be high, I just saw Jesus walk by

Aavistuksella 170 cm rajapyykin ylittävää miehekettä on siunattu ikuiselle babyfacella, herttaisella hymyllä ja raikuvalla naurulla. Hiukset on yleensä ajeltu sivuilta lyhyeksi ja värjätty mustaksi, kun oma, maantietä lähentelevä ruskea sävy ei oikein silmää miellytä. Partaa ei ole koskaan edes yrittänyt kasvattaa, vaan lähinnä koittaa jaksaa ajella kasvonsa edes joka kolmas päivä. Richie on kaikenkaikkiaan ihan silmää miellyttävä ilmestys, vaikka ei välttämättä täytäkään mitään perinteisen komeuden checklistiä.

Iholla on aika paljon kuvitusta, josta osa on tehty hyvin ja osa keskinkertaisesti. Vasemmassa kulmassa on arvet vanhasta lävistyksestä, joka kasvoi aikoinaan ulos. Lävistyksiä on ollut vähän kaikkialla muuallakin, mutta nykyään ei ylimääräistä rautaa enää löydy.

Painoltaan Richie asettuu vähän kaudesta riippuen johonkin alipainon ja reilun normaalin välille. Ajoittain muistaa urheillakin, mutta innostus ei koskaan kestä kovin pitkään tai onnistu jättämään mitään pysyviä jälkiä. Paino heittelee lähinnä siksi, että joskus on nälkäinen ja joskus ei, joskus muistaa syödä normaalisti ja joskus unohtaa koko homman ihan liian pitkäksi aikaa. Äärettömän nirso, eikä pidä oikein mistään. Voisi varmaan elää hedelmäkarkeilla ja kahvilla vaikka kuinka pitkään, eikä yhtään valittaisi.

Noin urheilun puutetta mukaanlukematta Richie pitää itsestään aika hyvää huolta, eikä (enää nykyään) kovin usein lähde ihmisten ilmoille ihan täysin räjähtäneenä. Omistaa valtavan määrän vaatteita, joilla pelaamisesta myös pitää. Joskus hengaa kollareissa ja jättihupparissa koko päivän, joskus näyttää siltä että voisi koska tahansa lähteä rundille rokkibändin kanssa.

• Owes more in child support and alimony than he makes on a good month.
• Works odd jobs and does everything from bartending to running coffee, cleaning and writing entertainment news. Even worked as an athletic director’s assistant at a major university once.
• Actively trying to shy away from the music business but hasn’t stopped writing or playing. His old guitar’s pretty much the only thing he’s held onto over the years.
• Prefers biking around to driving.
• Voice & accent