Leo Cote

  
Leo Everett Cote ▲ Born in Ontario, Canada, 9th of August, 1991
Spends off-seasons in New York (rents a 2 bdrm in Brooklyn) and in-seasons in Wilkes-Barre area, Pennsylvania.

Straight, and started dating Hannah in the beginning of 2017.
Parents live in Canada. Older brother Eli (-89) lives in Dallas, Texas.

A member and captain of the Wilkes-Barre/Scranton Penguins of the AHL. Left wing, number 14.
High school graduate. Never finished his bachelor’s in management. Played one season for San Diego Gulls, one for Anaheim Ducks and got traded to Pittsburgh Penguins in 2014. 

FC Leo Jamie Benn / Eli Jordie Benn / Hannah Katie Hoaldridge

…

”That’s what I’m here for. I’m literally just bad advice mixed with motivational clichés.

Thunder Bay, Ontario, on Kanadan kaikkien aikojen menestynein jääkiekkokaupunki, joka syöttää NHL:n voittajia voittajien perään. Satamakaupungissa syntyivät parin vuoden välein myös veljekset Eli ja Leo Cote, jotka löysivät nopeasti roolinsa perheen uudessa arjessa. Madison ja Jack Cote olivat olleet naimisissa jo muutaman vuoden ennen esikoisen saamistaan, ja olivat juuri ostaneet mukavan kokoisen omakotitalon. Äiti oli toimistotyöntekijä – tai sihteeri, miten asian haluaakaan ilmaista – ja isä logistiikkapäällikkö. Paljon tavallisemmaksi ei olisi voinut mennä, etenkään kun ostettiin vielä kultainennnoutajakin.

Koska perhe asui syrjässä ja liikkuminen paikasta toiseen oli hankalaa, veljekset viettivät aikaa lähinnä kaksistaan ja tuntuivat olevan kaikkien silmissä yksikkö. Mitä isoveli edellä, sitä Leo perässä, hyvässä ja huonossa. Kaksi rämäpäistä poikaa pitivät vanhemmat varpaillaan ja melutason sietämättömänä, joten omia hermojaan säästääkseen vanhemmat lähettivät Elin pelaamaan junnulätkää jo ennen kouluikää. Leo seurasi luonnollisesti perässä, ja molemmat jäivät sille tielle.

Isä oli vannoutunut penkkiurheilija, joka nyt siirsi kaiken energiansa televisiosta poikien joukkueisiin: Hän oli alusta asti lastensa isoin cheerleader, otti vastaan huoltajan roolin joukkueessa eikä koskaan missannut yhtään peliä. Vaikka elettiin vannoutuneessa jääkiekkoperheessä, sai Leo kuitenkin juosta myös baseballtreeneissä. Ja futistreeneissä. Ja lacrossessa. Elilla oli aina tarkka suunnitelma ja tähtäimet NHL:ssä, mutta perheen kuopus oli huomattavasti päättämättömämpi ja halusi tehdä vähän kaikkea ja ei mitään. Ehkä ihan syystäkin kaikkien odotukset sitten kohdistuivat esikoiseen.

Leon koulu sujui aina vähän niin ja näin, mutta urheilussa hän pärjäsi oikeastaan lajista riippumatta. Focus oli lätkässä, mutta lähinnä siksi että koko kaupunki tuntui unohtaneen, että muita lajeja oli edes olemassa. Eli pääsi pelaamaan OHL:n ja muutti Vancouveriin, Leo jäi high school joukkue Thunderwolvesin kapteeniksi. Viimeinen vuosi meni niin hyvin, että jatkosuunnitelmien teosta ei tullut yhtään niin kivualiasta kun oltiin pelätty – mieheke ei ollut kiinnostunut mistään, eikä tässä vaiheessa halunnut enää tehdä mitään muuta kun pelata, pelata ja pelata. Siihen tarjoutui mahdollisuus, kun hän seurasi jälleen kerran veljensä jalanjäljissä ja tuli draftatyksi OHL:ssä Erie Ottersille. Se tarkoitti myös muuttoa Yhdysvaltojen ihmemaahan, Pennsylvaniaan.

Koulu alkoi mennä entistä vahvemmin alamäkeen: Leo käytännössä kieltäytyi tekemästä opintojensa eteen mitään. Kun asiasta moitittiin, hän ilmoitti kaikille ettei ketään NHL:ssä kiinnostaisi. Lempiaine oli – yllätys yllätys – liikunta. Hän ei olisi opiskellut mitään, jos ei joukkueessa pelaaminen olisi sitä vaatinut, eikä kyllä rehellisesti sanottuna olisi koulussa pärjännyt, vaikka olisi yrittänytkin.

Kova työ koulupenkin ulkopuolella palkittiin, kun Leolle tarjoutui mahdollisuus jättää laitos lopullisesti ja siirtyä ammattipelaajien riveihin: 2011 hänet valittiin NHL entry draftissa Anaheim Ducksin riveihin. Siirto tuli kyllä farmijoukkueeseen, San Diego Gullsiin, mutta ammattilaisura oltiin virallisesti korkattu. Koulut jäivät ja laukut pakattiin. AHL ura sujui erinomaisesti, mutta kun seuraavalla kaudella pelattiin ensimmäiset NHL pelit, joku oli todella pahasti pielessä. Leon mieleen ovat ikuisesti jääneet yhden arvostetun julkaisun sanat: ”we don’t know if he’s really that slow, or if he just refuses to move”. Nuori mies turhautui, kun mikään ei tuntunut onnistuvat, ja alkoi pisteiden sijaan keräillä vain ja ainoastaan jäähyminuutteja. Anaheim Ducks jaksoi seurata alamäkeä vierestä yhden kauden, ennen kun Leo vaihdettiin kaikessa hiljaisuudessa Pittsburgh Penguinsille. Jälleen piti muuttaa, ja tällä kertaa ei enää edes hymyilyttäny ja laukkujen pakkaaminen oli huomattavasti vaikeampaa. Muita vaihtoehtoja ei kuitenkaan ollut, joten hän asettui aloilleen Pennsylvaniaan 2014.

Vaikka ärsytti ja ahdisti, vaihto oli lopulta paras asia mitä miehelle oli koskaan tapahtunut. Tuli ilmi, että oikeassa ympäristössä kaikki taidot olivat edelleen olemassa, ja jopa kehitettävissä. Leo pelasi kaksi huippukautta, tienasi enemmän rahaa kun mistä oli koskaan edes tajunnut unelmoida, ja yhtäkkiä nousi toplistoilla valtavaa vauhtia. Myös joukkueella meni erinomaisesti – 2015-16 voitettiin Stanley Cup. Iloa laimensi vähän se, että Leo taisteli puolet kaudesta alati pahenevien lonkkakipujen kanssa. Lopulta oltiin siinä pisteessä, että heti voiton jälkeen oltiin sairaalassa veitsen alla ja molemmat lonkat leikattiin. Vaikka operaatiosta toivuttiin aikataulussa, ei kukaan halunnut lähteä riskeeraamaan, vaan hän sai seuraavaksi kaudeksi siirron AHL:n puolelle, Wilkes-Barre/Scranton Penguinsiin. Siirto myytiin sillä, että hänestä tehtäisiin sentään joukkueen kapteeni, ja se kokemus oli ehdottoman tärkeää. Ikävä kyllä siinä kävi sitten niin, että tiimin yleinen suoritustaso nousi – ja hänet haluttiin jättää veteraanipelaajana vetämään joukkuetta ja motivoimaan junnuja vielä toiseksi vuodeksi. 

Niinpä mies asuu nyt puoliksi New Yorkissa ja puoliksi Scrantonissa, ja aikoo luotsata AHL Penguinsia vielä 2017-18 kaudellakin. Kieltämättä vähän ärsyttää maailman parhaista joukkuekavereista huolimatta, mutta ainakin hän tienaa enemmän kun kukaan muu timissä, ja kainalossa on nätti tyttöystävä, joka on (ehkä lätkän jälkeen) maailman tärkein. Yhdessä ei asuta vielä virallisesti, mutta käytännössä Hannah on aina Leon Nykin asunnolla, ja kiertää toisinaan mukana peleissäkin pitkin maata. Samaa aikaa isoveli pelaa Dallas Starsille oikeassa liigassa ja juo shampanjaa luksusjahdissa.

”Leo Cote (of the Pittsburgh Penguins) went to my highschool back in the day. He shared a math class with my current science teacher, who says that he failed the class but didn’t think he’d need grade 10 math because he was going to play in the NHL. My teacher and most of the class had told him it wasn’t likely.  My teacher was laughing when he said “man, did I eat those words.” ”- Old schoolmate

”I’m not going to say how I really feel. That’s probably not good for TV.

”He’s just the laid-back, laugh-it-out kind of guy”, tuntuu olevan se fraasi, jolla joka ikinen kuvailee Leoa ja hänen persoonaansa. Hyväntahtoinen, mukava ja maanläheinen. Mistään ei huomaisi, että miehen tilillä on rahaa tai että hän on ammattilaisurheilija – kusi ei ole koskaaan noussut päähän, ja hänet on ihan liian helppo mieltää tavalliseksi tallaajaksi, joka katsoo futista sohvalta olut kädessä ja käy 9-17 töissä. Siis ainakin siihen asti, että joku mainitsee lätkän. Aiheen, josta mies voisi puhua päivät pitkät ja vuodet läpeensä. Häntä on siunattu erinomaisella pelisilmällä, ja pää on viimeistä myöten täynnä nippelitietoa ja faktoja asiaan liittyen. Ehkä siksi tilaa ei ole millekään, minkä hän kokee tyhjänpäiväiseksi, eli vaikka politiikalle. Tai millekään, mitä koulussa opetetaan. Kulttuurille. Oikeastaan pitää lähinnä urheilusta, urheilun katsomisesta ja urheilusta puhumisesta. 

Ei ole mikään social butterfly tai kielellisesti erityisen lahjakas. Suurissa juhlissa saattaa istua nurkassa oluensa kanssa tai pleikkaria hakaten, ja olla tilanteeseen täydellisen tyytyväinen. Mies on myös yleensä isommissa porukoissa se, joka aukoo jatkuvasti suutaan, mutta ei oikeasti saa sanaa mihinkään väliin. Peyton Manning henkisen ”hidas” ja ehkä vähän kiusallinen, kuten mediakin on ystävällisesti huomauttanut – prosessoi pitkään mitä aikoo sanoa, ja joskus ei sano yhtään mitään. On kuitannut monta post-game haastattelua sillä, että on sanonut yhden tai kaksi sanaa (”it wasn’t good” ”we did okay” ”bullshit”) ja sitten vain tuijottanut kameraa hiljaa.

Mies on erityisen huono käsittelemään negatiivisia tunteita – ja häviöitä, joita seuraa yleensä ensin äänekäs kiroilu, tavaroiden hajottaminen ja sitten mökötys ja asian märehtiminen. Tiimin suosikkivideo on edelleen ”Angry Cote destroys $600 worth of hockey sticks”. Onnistuu yleensä kuitenkin suhteellisen nopeasti kiskomaan itsensä takaisin jaloille. Tiiminsä suurin cheerleader ja loputtoman kannustava ja rohkaiseva, mutta itselleen ihan liian ankara. Jos asiat menevät pieleen, niin antaa kyllä palautetta, mutta kehuu kyllä sitäkin enemmän.

Mitä vähemmän ihmisiä on ympärillä, sitä parempaa seuraa Leo on. Vaikka aina toisinaan ajautuukin (lähinnä negatiivisten) tunteiden vietäväksi, hän on kuitenkin yleensä ennemmin se, joka vähän rauhoittelee muiden menoa ja koittaa pitää homman sivistyneenä. Kaukalossa rehellisesti sanottuna älytön rähjä ja aina tappelemassa, mutta muuten aika leppoisa.

Sosiaalisten taitojen puutteesta huolimatta Leolla ei ole koskaan ollut naisrintamalla suurempia ongelmia. Muutamia vuosia sitten tykkäsi hypellä sängystä toiseen, mutta nykyään on rauhoittunut ja leikkii tyttöystävänsä kanssa kaikessa rauhassa kotia. Tyttöystävä onkin ihan ehdottomasti maailman tärkeimpiä asioita ja molemmat ovat edelleen naurettavan kuvottavan rakastuneita, minkä takia useampikin kaveri on valittanut siitä, miten parisuhde on negatiivisesti vaikuttanut yhteiseen bondailuaikaan. On useammin kun kerran skipannut yhteiset juhlat siksi, että tyttöystävä halusi viettää koti-iltaa.

”Who gave hockey players the right to be barbarians on the ice and then turn into adorable human puppies off the ice????” – the internet

”We’ll start off with some light stretching, which will be followed by some heavy losing, which will then be followed by some heavier drinking.

188 cm, 95 kg ja kuulemma ammattinörtin naama (t. veli). Uusia ihmisiä tavatessa tavallisin kommentti on, että ”I didn’t realise you were this tall” tai ”how are you so wide”, eli on livenä melko vaikuttavan kokoinen. Pitkänhuiskea, mutta samalla myös hyvin leveä. Leo väittää olevansa ylpeä dad bodin kantaja, mutta oikeasti on kyllä aika hyvässä kunnossa, vaikka ei siksarilla, nollarasvaprosentilla ja metrin hauiksilla prameilekaan. Äänestettiin muutamia vuosia sitten tiimin parhaimman näköiseksi pelaajaksi (tiimiltä itseltään ei kysytty, mistä ne tykkäävät muistutella), eli ilmeisesti miellyttää etenkin naisfanien silmää. Asiassa auttanee se, että kroppa on koristeltu tatuoinneilla. Tällä hetkellä niitä löytyy molemmista sääristä, oikeasta käsivarresta yksi teksti (”brothers”) ja vasemmasta kädestä kokonainen, mustavalkoinen hiha.

Kasvoja on koristanut vuosien saatossa joka ikinen mahdollinen parta ja viiksimalli handlebarista alkaen – ikävä kyllä. Nykyään sentään tyytyy lähinnä perinteiseen parin aamun sänkeen, eikä sen suuremmin prameile. Luonnonmustat hiukset on ajeltu sivuilta lyhyeksi ja jätetty päältä tarpeeksi pitkäksi, että ne saa sliipattua kunnolla taakse, mutta tarpeeksi lyhyeksi, että ne treenien jälkeen varmasti sojottavat joka ikiseen ilmansuuntaan mahdollisimman epäsiististi. Noudattaa NHL unofficial groomaussääntöjä, eli hiukset suitaan taakse purkillisella geeliä ja jähmetetään paikalleen pullollisella hiuslakkaa. Joskus mennään bedheadlookilla, mutta harvemmin. Itse määrittelee hiustyylin seuraavasti: ”I mix it up a lot. Gels, hair spray, whatever it takes to make it look greasy and slicked back.”

Tyttöystävän vaikutus näkyy nykyään vaatekaapissa, ja luojan kiitos näkyy – Leolla ei ole tippaakaan kiinnostusta muotiin, ei oikein minkäänlaista tyylitajua eikä värisilmääkään. Perinteinen äijä isolla äällä, joka eläisi mielellään sinisissä farkuissa, valkoisissa t-paidoissa ja kulahtaneissa ikivanhoissa huppareissa. Nykyään omistaa vaikka mitä vähän hienompaakin, ja on juuri löytänyt flanelli- ja printtipaidat ja tajunnut, että kauluspaitoja myydään myös lyhythihaisina.

Käsitys juhlapukeutumisesta on edelleen valkoinen poolopaita ja khakit, jos ei joku kerkeä väliin antamaan palautetta. Leo omistaa kyllä nykyään myös kasan vähän hienompia pukuja, koska ilmeisesti joukkueen parhaimman näköisen pelaajan pitäisi myös elää tämän maineen mukaisesti ja näyttää hyvältä muuallakin kun lehtien kansissa. Osaa halutessaan olla ihan skarpin näköinen. Yleensä ei halua.

”My favorite thing about Leo is how his voice doesn’t match how fuckin huge he is” – some tumblr girl
”I’m not sure whether to tell him ”you’re still pretty” or knock on wood” – gf

  

▲ Drives a massive truck – Escalade EXT– but would totally buy a Bentley if he could afford it.
▲ Closely follows baseball and football, so there’s always a reason to be upset over some team’s loss.
▲ Plays golf sometimes, and doesn’t absolutely suck at it. Uncle was a professional golfer (not very good, though).
▲ Watches  way too much Netflix. Just finished binge watching Sons of Anarchy and the 100.
▲ Eats raisin bran, a banana and a bagel before every game. And drinks a cup of coffee.
▲ Voice