Gabrielle Julia Savage

I’m so sick of all these people but I’m scared to be alone
And if this life has taught me anything
I forgot it long ago

Gabrielle Julia Savage
Born in 21.5.-85 in Queens, New York. Changes apartments more often than she’d like but usually finds herself right back where she started from, Queens. Or Brooklyn – Brooklyn’s the sweet spot between just close – and far enough.

Straight, single (& desperate). No kids and no divorces but a bunch of nasty exes and bad memories, some scars and tons of traumas.

Blessed with five brothers: Johnny (-75), Maximilian (-79), Dominic (-83), Seamus (-86) ja Benjamin (-88). Mom’s in Queens, dad’s been six feet under for years. The whole family’s very heavily involved with the local MC in the worst way possible.

Waits tables, bartends, babysits, cleans, cuts hair, dances, escorts… You name it, she’s done it.  Every type of shitty minimum weight job there is – and some extra. Part-time dance teacher, one hit wonder. Sweetbutt, eye candy. Doesn’t matter as long as the bills get paid.

 FC Jana Kramer

If I could paint how I feel, 
I’d draw bullseye on your forehead 
My anger is not misdirected 
Unless it somehow misses you

Pehmeäsydäminen Gabrielle on se tyttö, joka kutsuu kodittoman luokseen syömään, käyttää vapaapäivänsä soppakeittiössä ja katselee iltaisin romanttisia elokuvia viinilasi kädessään ja kyyneleet poskillaan. Toisaalta hän on myös se, joka kantaa mukanaan paitsi näppärää pientä käsiasetta, myös veistä, ja jonka sydän jättää pari iskua väliin aina kun ovikello soi. Tikkaa ilme värähtämättä muiden puukotushaavoja, valehtelee poliisikuulusteluissa silmät kirkkaana ja varsin hävyttömästi ajaa omaa ja perheensä etua keinoja kaihtamatta, jos kokee sen tarpeelliseksi. Rakastaa pynttäytymistä, korkeita korkoja ja kalliita mekkoja, kuohuviiniä ja romantiikkaa, mutta toisaalta korjaa itse oman autonsa, katsoo urheilua olut kädessä ja kiroilee kuin merimies.

Tasapainoilee jossain pahojen, parantumattomien luottamusongelmien ja sinisilmäisyyden autuaassa välimaastossa. Täynnä huonoja copingmekanismeja ja traumoja, jotka nostavat päätään aina pahimmalla mahdollisella hetkellä – aina kun asiat ovat juuri järjestymässä. Haluaa avioliiton, lapsia ja omakotitalon, mutta silti pakenee aina, kun mahdollisuus edes uhkaa nostaa päätään. Heittää viime hetkellä hukkaan minkä tahansa mahdollisuuden onneen, menee eteenpäin elämässä pakotettu hymy kasvoillaan ja leikkii, että edelleen muka uskoo ansaitsevansa elämässä jotain hyvää. Sietää ihmisiltä ihan liikaa, pitää kärsimystä ja kituuttamista jonkunlaisena uutena normaalina, eikä edes tajua valittaa.

Pinnallisesti iloinen ja positiivinen, täynnä uusia ideoita, rakkautta ja naurua. Luova, rento, aikaansaava. Huomionkipeä, häpeämätön heittäytyjä, joka puhuu kaikille kuin parhaille ystävilleen, kaveeraa silmäätekevien, rikkaiden ja kuuluisten kanssa siinä missä naapuruston juoppojenkin kanssa, tuntee kaikki ja ei ketään. Vaikuttaa äärettömän seuralliselta, mutta todellisuudessa ei osaa olla yksin ja ahdistuu jo pelkästä hiljaisuudesta, joten on valmis liimautumaan kehen tahansa.

Taipumusta ehkä vähän liikaan draamailuun ja tekopyhyyteen. Osaa itkeä erittäin vakuuttavasti silloin, kun se tuntuu tarpeelliselta, ja huutaa kyllä kurkku suorana jos ei muuten saa pointtiaan perille. Tarpeen tullen suorastaan pelottavan manipuloiva ja kiero, eikä varsinaisesti pelkää avata jalkojaan tai pudotella nimiä (uhkailla) saadakseen haluamaansa.

Merkittävää kirjaviisautta tai edes kovin syviä ajatuksia ei naisesta välttämättä saa irti. Ei jaksa keskustella tuntikausia politiikasta tai etusivun uutisista, ei ole asioista mitenkään merkittävän vahvasti mitään mieltä ja lähtee helposti sille linjalle, että pyrkii vain miellyttämään kaikkia. Tyhjäpäinen hetukka ei kuitenkaan missään nimessä ole, vaikka ehkä onkin aina perillä uusimmista juoruista.

  
Up ahead there was a curve approaching.
She made no indications of slowing.
They’ll remember, only our smiles ’cause that’s all they’ve seen.

Gabrielle tulee kaikkea paitsi perinteisestä perheestä. Siinä missä muiden vanhemmat tekivät töitä supermarketissa, toimistossa tai ehkä autokorjaamolla, tuntuivat hänen vanhempansa pyhittävän koko elämänsä moottoripyöräkerholle ja sen jäsenille. Vaikka perhe oli jo lähtökohtaisesti iso – Gabyn lisäksi päätyi perheeseen lisäksi syntymään viisi lasta – oli se käytännössä vieläkin isompi, kun kerholaiset tuntuivat olevan yhtä iso osa elämää kuin muille isovanhemmat. Koko sisaruskatraan lapsuus oli omalla tavallaan hyvin onnellinen, vaikka ei välttämättä ulkopuolisten katseita kestänytkään.

Äiti yritti hakea elämälleen suuntaa opiskelemalla sairaanhoitajaksi, mutta isä piti kerhon elämänsä keskiössä siihen asti, että hänet -97 löydettiin ammuttuna takapihalta. Olisi voinut kuvitella, että menetys olisi saanut kaikkia perheenjäseniä miettimään omia suunnitelmiaan toiseen kertaan, vaan toisin kävi. Loppujen lopuksi kaikki veljet jäivät kerhon piiriin. Lapsena Gabriellella oli tapana itkien ja rukoillen vaatia äitiään pistämään loppu kaikelle sille typeryydelle, ennen kun heidän perheestään ei olisi ketään jäljellään. Sitä ei koskaan tapahtunut, mutta jossain teini-iän kynnyksillä Gabrielle oppi pitämään suunsa kiinni.

Perheessä ei koskaan sen suuremmin arvostettu akateemisuutta tai koulumenestystä. Gabrielle oli Maxin lisäksi ainut, joka kantoi koulusta tunnollisesti kotiin hyviä numeroita. Hän taisi olla perheestä myös ainut, joka vietti hyvin tavallista teinin elämää. Omalla tavallaan tyttö oli aina kaikessa erinomaisuudessaan jopa perheen musta lammas. Se, joka ei halunnut osallistua koko perheen bisneksiin, ja tuntui aina ulkopuoliselta. Aloitti tanssiminen kahdeksanvuotiaana balettitunneilla ja vähän vanhempana siirtyi opettamaan junnutunteja, kun perheen rahat eivät riittäneet kausimaksuihin ja kilpailumatkoihin. Lauloi, soitti ja kirjoitti, maalasi lapsuudenhuoneensa seinälle merinäköalan. Oli koulussa cheerleader ja straight-A student, deittaili niitä koulun suosituimpia poikia ja vaikutti siltä, että päätyisi vielä joku päivä valmistumaan Harvardista.

Kun high school päättyi, seurasi Gaby tietämättään äitinsä jalanjäljissä – hän karkasi New Yorkista viisi vuotta vanhemman, alkoholisoituneen muusikonretkun käsipuolessa countrymusiikin luvattuun maahan, Nashvilleen. Matkalaukut pakattiin keskellä yötä ja keittiön pöydälle jätettiin vain lyhyt kirje. Tyttö oli korviaan myöten rakastunut, eikä siinä painanut enää edes se, että mies oli hyvin kaukana siitä mr täydellisestä. Molemmat tavoittelivat uraa musiikkimaailman kirkkaimmissa spottivaloissa ja kuvittelivat elävänsä unelmaa. Tosiasiassa rahaa oli ensimmäisen vuoden ajan äärettömän vähän ja he elivät keikasta keikkaan, nukkuivat joko luteiden keskellä huonoissa motelleissa tai Luken vanhan Chevyn takapenkillä. Miehellä oli tapana katoilla päiväkausiksi, varastaa Gabynkin osuus rahoista ja humala (ja kama)päissään huutaa, meluta ja heitellä tavaroita. Usein se tapasi käydä käsiksikin, mutta silti Gaby uskoi viimeiseen asti, että kaikki helpottaisi, kun ura ottaisi tuulta siipiensä alle. Ja ottihan se. Yhtäkkiä rahaa tuli, levytyssopimus tehtiin ja kasvot olivat kaikkialla televisiossa, ensisinkku soi radiossa ja hyllyssä oli ensimmäinen palkinto, kiitos lupaavimman countrynaisartistin tittelin – Ja lopulta mitään ei jäänyt käteen. Kotona riideltiin ja otettiin turpaan, Lukella oli edelleen tapana törsätä enemmän rahaa kun he koskaan saivat. Ensimmäinen 70k katosi heti, kun siihen päästiin käsiksi. Kuka olisi osannut aavistaa, miten kalliiksi heroiinitapa tulisi.

Gaby jumaloi Lukea viimeiseen asti kaikesta huolimatta. He ehtivät olla yhdessä kaksi vuotta, mistä vuosi vietettiin musiikkimaailman suosiossa, ennen kun päättivät mennä naimisiin. Onni onnettomuudessa, kun vain päivää ennen kliseisiä vegashäitä Gaby käveli hotellihuoneeseen vain löytääkseen Luken toisen naisen kanssa. Riidan tuoksinassa tuli ilmi, että niitä naisia oli ollut paljon enemmänkin. Tilanne kärjistyi siihen, että nainen päätyi lopulta karkaamaan paikalta kaksikymppinen taskussaan, silmä mustana ja poskipää murtuneena. Viikon ajan hän yritti sinnitellä ilman tavaroitaan ja rahaa, ennen kun soitti itkien äidilleen ja palasi kotiin, jätti taaksensa kaiken ja kaikki. Musiikkiura jäi välittömästi katkolle, kun hän hetkessä katosi täysin kameran edestä ja kieltäytyi puhumasta edes levy-yhtiölle, jolle jouduttiin myöhemmin maksamaan isot korvaukset sopimusrikkomuksesta.

Kotona Queensissä hän palasi tilanteeseen, jossa läheiset heittivät vuorotellen henkensä, loukkaantuivat ja päätyivät telkien taakse, ja missä väkivalta, rikollisuus ja päihdeongelmat tuntuivat olevan arkipäivää. 25 vuotiaana Gabrielle löysi uuden miehen, ja jälleen kuvitteli, että käsillä oli täydellinen satukirjaromanssi. Ehkä se olikin, ainakin hetken. He asuivat yhdessä täydellisen onnellisina, kihlautuivat ja suunnittelivat isoja häitä. Raskaustestiin tuli plussa, mistä molemmat olivat aivan älyttömän onnellisia. Seitsemän kuukautta myöhemmin oltiin lastenhuoneetkin jo sisustettu, kun raskaus päättyi äkisti myöhäiseen keskenmenoon. Kummankaan psyyke ei kestänyt menetystä. Gaby halusi eroon paitsi kihlatustaan, myös uudesta elämästään –  26 vuotias nainen oli nyt menettänyt kaiken. Uransa, lapsen ja sen unelmien miehensä, jonka kanssa oltiin varattu jo kaikki häämiljööstä alkaen ja suunniteltu, miten istuttaisiin vanhoina keinutuoleilla ison omakotitalon kuistilla.

Tarkoitus oli ollut palata Nashvilleen ja jatkaa uraa, mutta henkinen energia ei vain yksinkertaisesti riittänyt. New Yorkiin jäätiin, ja hän päätyi rahoittamaan elämänsä erilaisilla minipalkkaduuneilla. Oli baarimikkoilua, tarjoilua ja siivoamista, loputtomia tanssitunteja, ja soittamista ja laulamista missä tahansa, missä oltiin valmiita maksamaan edes pari dollaria.

Näin useita vuosia myöhemmin Gabrielle on edelleen tilanteessa, jossa tekee vähän kaikkea, mutta ei uskalla sitoutua tosissaan mihinkään. Haluaa edelleen perheen, omakotitalon ja sen täydellinen avioliiton. Tai ainakin luulee haluavansa.

And if there’s a God
You better pray
That this sleeping giant never wakes

Ulkonäöltään Gabrielle on hyvin periamerikkalainen naapurin tyttö.  Pikkumissi, joka kruunattiin aikoinaan homecoming queeniksi ja jonka löysi hurraamasta collegefutisjoukkuetta päällään kukkamekko ja jalassaan tennarit. Hurmaava ja kuvankaunis luonnollisine rusketuksineen, hoikkine profiileineen ja leveine helmihymyineen.

Ruskeat mantelisilmät ja pitkä, luonnonruskea hiuskuontalo, josta on taitavan kampaajan jäljiltä löydettävissä sävyjä aivan vaaleasta lähes mustaan. Uskoo luonnolliseen ehostautumiseen, mutta tarvittaessa osaa sutia kasvoille myös täyden glamourlookin. Gaby ei näe itseään kovin ulkonäkökeskeisenä, mutta käyttää silti ihan liikaa aikaa siihen, että kaikki kulmista ja kynsistä alkaen on aina viimeisen päälle tiptop.

Ikä ei ole naiseen merkkejään jättänyt. Vaatekaappi edelleen täynnä kukkamekkoja ja printtipaitoja, daisy dukeseja ja pitsitoppeja – Kaksi vuotta Nashvillessä on selvästi jättänyt jälkensä. Kaapista löytyy kyllä tasapainon nimissä myös kasa nahkarotseja, vinyylilegginssejä, korkeita korkoja ja vintage-bändipaitoja, ja usein on liikkeellä myös buutsit, farkut ja vanha t-paita fiiliksellä. On pyörinyt elämänsä aikana useita kertoja myös pitkissä designiltapuvuissa, vaikka ei niissä koekaan oloaan kovin mukavaksi. Hyvässä kunnossa oleva kroppa pitää huolen siitä, että kaikki tuntuu näyttävän päällä ihan yhtä hyvältä.

Pituutta on siunaantunut sellaiset 160 cm, joten nainen on myös selkeästi taskukokoinen. Onneksi osaa myös kävellä koroilla kuin koroilla.

  
If you don’t go to church you’ll go to hell
If you’re the first one on the front row
You’re self-righteous Son of a-
Can’t win for losing ,You’ll just disappoint ’em
Just ’cause you can’t beat ’em, Don’t mean you should join ’em

– Drives an 80’s Mercedes (’cause she wants to, not ’cause she couldn’t afford anything better)
– Also owns a nice little Harley Davidson Dyna Super Glide.
– Voice & accent / Singing. Effortlessly goes back and forth between her native working-class new yorker and a heavy southern drawl
– Owns at least 10 guitars and is always singing and playing (to the point of driving people crazy). Apartment’s usually also filled with post-it notes, random pieces of papers and notebooks full of lyrics, thoughts and drabbles, drawings and doodles.
– There’s never ever a quiet moment in the house – If she’s not talking, humming or singing, music is blasting (country or classic rock)
– Way more religious than you’d think. Goes to church on a very regular basis and probably prays for your poor soul before bed.
– Also goes by the name Callie Ray Adkins.
– Knows some basic Spanish and is fluent in Russian.